
Ritva Wächter
Hän oli Miss Suomi vuonna 1961. Lentoemäntänä hän työskenteli Suomen ennätyksen 46 vuotta 13 konetyypillä, joka puolestaan on maailman ennätys. Juuri eläkkeelle jäänyt Ritva Wächter työskenteli kymmenissä virkapuvuissa ja palveli satoja tuhansia matkustajia. Sai neljä lasta, rakastui komeaan lentokapteeniin ja perusti käytettyjen vaatteiden Penny Lane Boutiquen Runeberginkadulle.
Finnairin oman missin Ritva Wächterin ylvään rauhallinen, tummasilmäinen olemus on tuttu sadoille tuhansille lentomatkustajille.
1960-luvun alussa Suomessa ei ollut kuninkaallisia tai julkkiksia, joten missejä seurattiin suurennuslasilla. Oli ihan tipalla, ettei Ritvaa otettu Finnairiin. Yhtiössä käytiin asiasta pitkä periaatteellinen keskustelu. “Pisimpään olen viihtynyt “, myhäilee Ritva puoli vuosisataa myöhemmin ja toteaa, ettei koskaan halunnut pois eikä vieläkään olisi lopettanut, ellei ikä olisi tullut vastaan. “Ihmisistä olen aina tykännyt. Aikaerot eivät minua rasita ja epäsäännöllisyydestä pidän, sillä olen hyvä nukkumaan.” Yhtään vaikeampaa häiriköintitapaustakaan hän ei muista, sillä puhumalla on aina selvitty.
“Neiti Wächter, kuinka aiotte saada kuontalonne siististi suikan alle?” kysyi päälentoemäntä Louhi tarkastellessaan uutta lentoemäntätulokasta vuonna 1963. Paksut hiukset saksittiin vielä samana päivänä. 70-luvulla puolestaan peitettiin suortuvat peruukilla. Tarkkoja oltiin muistakin muotoseikoista. Jokainen lentoemäntä punnittiin kerran vuodessa, jottei tulisi yllätyksiä.
Palvelua postisäkkien keskellä
Ritvan historia Finnairissa on modernin Finnairin tarina. Hän aloitti kotimaan reiteillä. Matkustamohenkilökuntaa oli yhteensä 100. DC-3-koneilla lennettiin ylös länsirannikkoa, josta koukattiin Uumajaan sekä Sundsvalliin. Miehistöt poikkesivat yöpymään Rovaniemellä Linnunpesäksi kutsuttuun majataloon, jossa nukuttiin siskonpeteillä. Ja sitten uudelle kierrokselle.
Aina koneessa ei ollut edes matkustajia. Matkustamo saatettiin täyttää postisäkeillä, joiden päällä sitten istuttiin, kun penkkejä ei ollut käytettävissä.
Kuulutuslaitteitakaan ei ollut DC-3:ssa, joten lennon tiedot kuten korkeus, nopeus ja sekä lentäjien että lentoemännän nimet kirjattiin pahvikorttiin, joka laitettiin kiertämään matkustamossa.
Pohjoismaihin ja Eurooppaan asti päästiin Convaireissa ja Caravelleissa, jonka ensimmäisessä luokassa tarjottiin matkustajille heti nousun jälkeen savukkeita hopeiselta tarjottimelta.
Hyppy Atlantin yli
Vuonna 1969 alkoi yksi Finnairin historian suurimmista ponnistuksista. Hyppy Atlantin yli. Ritva oli yksi niistä onnekkaista, jotka valittiin Finn Hostessiksi. Heitä koulutettiin kiertämällä Lapit, museot ja teollisuusyritykset. Sivistyksen tuli olla laajaa kuin turistioppaalla konsanaan.
Kaunottarena Ritva näkyi kaikissa yhtiön mainoskuvissa ja hän matkasi ennen avauslentoa mainostamaan Finnairia Manhattanille, jossa kuljettiin pitkät sinivalkoraitamekot päällä Fifth Avenueta pitkin ja esiinnyttiin The Merv Griffin Showssa televisiossa.
“Merv totesi, että teillähän on ne vuonot siellä Suomessa. Vastasimme että Norjassa ne ovat, jonka jälkeen kamerat kääntyivät pois, eivätkä enää palanneet,” nauraa Ritva.
Siihen aikaan oli lupa läiskiä korttipelejä lennolla ja nauttia sampanjaa asiakkaan seurana. Tarjoiluvaunuja tai pyöriä ei tunnettu, tarjottimet raskaine posliineineen kannettiin hauisvoimin matkustamoon.
Amerikkaan vienyt työvuoro kesti viikon. Matkalla yövyttiin Amsterdamissa. Jokaiselle lentovälille oli oma uljas vaatetuksensa. DC-8-koneetkin saatettiin täyttää rahdilla tai matkustajilla tarpeen mukaan. Ohjaamoon pujoteltiin rahtipalettien reunustamaa kapeata käytävää myöten.
Kun Ritvalle vuonna 1969 syntyi toinen hänen neljästä lapsestaan. Tytär sai 17 kummitätiä eli kaikki Finn Hostess -kurssin jäsenet. Siihen aikaan äitiysloma kesti tasan yhden vuoden, siitä hetkestä kun ilmoitti olevansa raskaana.
Pitkää matkaa
Vuonna 1975 Ritva oli Finnairin ensimmäisellä purserikurssilla. Yhtiö keskittyi yhä enemmän pitkän matkan liikenteeseen DC-10-koneiden myötä, kuten myös Ritva. Lähes aina kun tuli lähtö, oli oltava pois kotoa viikon ajan. Singaporessa, Bangkokissa, Tokiossa.
1979 sattui kohdalle suuri rakkaus, kapteeni Jukka Kaleva, jonka kanssa on pidetty yhtä jo 30 vuotta. Jukka jatkaa edelleen Finnairin puikoissa, MD-11-konetta lentämässä.
Vain yhden kerran 46 vuoden aikana tapahtui rakastumistakin vakavampi tilanne. DC-10-koneen moottori vikaantui kesken lentoonlähdön isolla pamauksella. Paperit lensivät, kun ilmavirta puhalsi läpi matkustamon. Ritva kuulutti tyynesti ja rauhallisesti ohjeiden mukaan, ja kone laskeutui tyylikkäästi kahdella toimivalla moottorillaan.
Kohokohtana Ritva muistaa ajan, jolloin hänen veljensä Lasse Wächter työskenteli presidentin adjutanttina. Ritva työskenteli Mauno Koiviston valtiovierailulennolla Pariisiin ja sai kutsun viralliselle vastaanotolle Elysee-palatsiin. “Kaikki lakeijoita myöten, oli kuin elokuvissa.”
Uransa lopuksi Ritva palasi suosikkiensa, pitkien lentojen pariin, pelkästään kaukolentoja lentävään ryhmään. New Yorkiin hän kurvasi viimeistä kertaa tyylikkäästi upouudella A330-koneella. “Kaunis, valoisa upea kone”.
Uran alku oli rankkaa. Monet eivät sitä kestäneet, kun mitään aikaerovapaita ei ollut, muistelee Ritva. Vaikka työnteko on tehokkaampaa nykyään, on vapaa-ajan määrä lentoemännän työssä jatkuvasti kasvanut.
Ritvan kaikista viimeisin työlento suuntautui Bangkokiin 68-vuotissyntymäpäivän aattona ja hän jäi eläkkeelle 1.5.2009, 46 vuoden työuran jälkeen. Aikoinaan hän aloitti lentoemäntänä vapun päivänä vuonna 1963, täytettyään juuri 22 vuotta.
Mutta vaikka lennot päättyivät, tarina jatkuu. Niitä kuulee päivittäin Ritvan pyörittämässä Runeberginkadulla sijaitsevassa Penny Lane Boutiquessa.
Senja Larsen
Ritvan suosikkipaikat:
Helsinki: Ritvan tapaa päivittäin Penny Lane Second Hand Boutiquesta, Runeberginkatu 37.
New York: Erinomainen Second Hand -alue 26 kadulla 6 Avenuen kohdalla kahdessa kerroksessa, avoinna lauantaisin ja sunnuntaisin. Kesällä ”Flea Market Street” 39 kadulla 9 Avenuen kohdalla.
Nagoya: Osu-Kannonin basaarialue.
Ritvan konetyypit:
DC3, Convair, Caravelle, DC-8, DC-9, DC-10, MD-80, A-300, Boeing MD-11, Boeing 757, Airbus 32S, Embraer, A340/A330. (Laskentaperuste: konetyypit, joihin viranomainen vaatii matkustamohenkilökunnalta erillisen turvakoulutuksen. 13 konetyyppiä on maailmanennätys yhden työnantajan palveluksessa.)
- Ritva Wächter
- Miss Suomi 1961 Ritva Wächter
- Purseri Ritva Wächter ja kapteeni Jukka Kaleva
- Ritva oikeassa yläkulmassa
- Ritva aloittamassa Amerikan-liikennettä
Filed under: Palvelu | Avainsanat:: lentoemäntä, Miss Suomi, purseri, Ritva Wächter







Hienosti kirjoitettu tarina upeasta pitkästä urasta!
Onnea ansaituille eläkepäiville Ritva!
Ritva, olet ollut esimerkillinen ja upea sekä Finnairin että koko Suomen edustaja ja keulakuva ulkomailla. Minäkin ehdin lentoemäntänä lentää muutaman kerran kanssasi. Toivotan sinulle
antoisia “eläke”päiviä, paljon iloa ja hyvää terveyttä.
Terv. Tarja
Ritva Wahter, ensimmainen kontaktini hanen kanssaan oli vuonna 1978 lennolla HEL-JFK . Meilla oli pieni onnettomuus, ilmeisesti lintuparvi lensi moottoriin ja lento paattyi takaisin Helsinkiin heti nousun jalkeen. Ritva oli silloin lennolla ja hanen ammattitaitonsa seka rauhallinen olemuksensa sai minut tuntemaan oloni turvalliseksi vaikka pelkasin henkeni edesta silla paukaus joka cabiniin kuului oli todella kova ja pelottava! Minulla oli ilo tavata Ritva kerran ja juttelimme lennosta jonka hankin hyvin muisti!
Tällaisia juttuja jaksais lukea jo jostain ukkojen lifestyle -lehdestäkin. Hyvää settiä Ihana Ritva. Taitaa olla mun seuraava Päivän Pimu. sen verran pitkä ja vaikuttava ura ja upee nainen muutenkin.
Käytettekö vielä lentoemäntiä omissa mainoksissanne/pr-tilaisuuksissanne edustamassa vai viekö se pohjan pois heidän uskottavuudeltaan konetyöskentelyssä?
Pasi Alamäki
http://ristipissarit.wordpress.com
Gday, truly a high quality web-site. Many thanks for taking the time to create these compelling articles
Ihana artikkeli.
Lisää tämmösiä kirjotuksia!
Lämmin ja samalla kiinnostava katsaus menneisyyteen. Oli myös aika yllätys koska muistan nimen omasta lapsuudestani; äitini tunsi Ritvan – eivät olleet läheisiä ystäviä, mutta heillä oli yhteisiä tuttuja ja muistan äiti kertoneen Ritvan matkailukokemuksista. Pieni maailma!