Artikkelin Rikos ja rangaistus kommentit

Kirjoittaja: Tapani Utunen

Tapani Utunen — Sun, 28 Feb 2010 06:57:06 +0000

Istuimme tammikuun alussa Lufthansan koneessa Pekingin kentällä ja ikkunasta näkyi naapuriputkessa Finnairin hohtavan valkoinen Airbus. Rinnassa läikähti: olisipa sittenkin ollut hienoa lentää kotimaisilla siivillä ja päästä nopeammin kotiin. Tämä tunne syntyy kerta toisensa jälkeen, kun Finnairin koneen profiili piirtyy horisonttiin; hinta on valitettavasti ratkaissut viime vuosina kaukolennot sittenkin kilpailijoiden hyväksi.

Lentomme sattui pahimpaan mahdolliseen talvimyrskyyn ja Frankfurtissa jännitimme jatkolennon aikataulua; Helsinkiin pääsimme, mutta pari tuntia myöhässä. Väsyneinä ja onnellisina kiirehdimme Finnairin lähtöselvitykseen ja juttelimme terminaalia vaihtaessamme, että Finnairilla olisimme olleet jo tuntikausia aiemmin perillä. Laukut siis hihnalle, kotiin Kuopioon ja seuraavaa matkaa suunnittelemaan – ehkäpä sittenkin ensi kerralla Finnairilla! Hohtavan valkoinen Airbus oli sentään komea näky Pekingin talviauringossa.

Mutta mutta, ehkäpä emme sittenkään ensi kerralla Finnairilla. Laukkumme selvittivät Pekingin megalomaanisen lentokentän vaikka lähtöselvitys meni tiukille, Frankfurtin sääkaaoskaan ei saanut niitä katoamaan, mutta normaali pakkaskeli ja reilusti ajoissa tehty lähtöselvitys ei tuonutkaan laukkuja eikä tuliaisia tänään perille. Ei tuonut tänään, ei huomenna eikä ylihuomenna. Odotimme kuin joulupukkia lapsena: laskimme päiviä, odotimme ja laskimme.

Asia mietitytti meitä kovasti jälkikäteen. Eivät laukut, ne tulivat lopulta ja saimme pyykit koneeseen sekä tuliaiset perille. Meitä mietityttivät aivan muut asiat: ammattiylpeys, motivaatio, suomalainen rehtiys ja luotettavuus – mihin nämä ovat viime kuukausien rytinöissä kadonneet? Vai kannattaako niiden perään edes kysellä?

Mielestämme kannattaa. Ammattiylpeydelle, motivaatiolle, rehtiydelle ja luotettavuudelle on vaikea laittaa hintalappua, eivätkä huippunsa trimmatut laatuprosessit anna vastausta kysymykseen. Mikä on siis työnilon, ammattiylpeyden ja motivaation salaisuus?

Kirjoittaja: kimmo kuusela

kimmo kuusela — Thu, 10 Dec 2009 13:42:02 +0000

`jotain mätää Suomenmaassa´ tosiaankin. Christer Haglund blogissaan antaa ymmärää, että Finnair ja sen asiakkaat ovat kärsineet huonoista maapalveluista sekä mafiatyylisestä kiristyksestä. Tapahtuneen ulosmarssin vertaaminen rikokseen vahvistaa tuota käsitystä.
Autoilija joka ajaa ylinopeutta ottaa tietoisen riskin ja arvioi mahdolliset seuraukset. Tehdessään rikoksensa hän todennäköisesti hakee sielustaan myös moraalisen oikeutuksen teolleen. Rikosseuraamus, sakon suuruus, ylinopeus- tai ulosmarssitapauksessa on kuitenkin, kuten nähty, vahingonkärsijän näkökulmasta sattumanvarainen.
Ylinopeutta kenenkään ei ole pakko ajaa mutta liikeyrityksen johdon on pakko tehdä päätöksiä. Päätösten seurauksien arvioiminen kuuluu myös asiaan. Päätökset koskevat useimmiten myös työntekijöitä, jotka arvioivat niiden seurauksia omalta kohdaltaan ja toimivat sen mukaan.
Kävi miten kävi, Siperiaan ei joudu sen enempää työnantaja kuin työntekijäkään, sillä huonoimmassa tapauksessa ainoa Siperiaan lähtijä on liiketoiminta. Sakkoja ei maksa kukaan.
Valitettavasti.

10.12. 2009 klo 1540.

Kirjoittaja: Jaakko Antero Romu

Jaakko Antero Romu — Thu, 03 Dec 2009 18:40:54 +0000

Ei tämän kaltaista toimintaa voi ymmärtää minkäänlaisen ‘teologian’ mukaan. Metsää ei halutakkaan nähdä puilta vaan tehdä vahinkoa toiselle niin paljon kuin vain voi. Mutta minkä taaksensa jättää sen eräänä päivänä edestänsä löytää! Voimme vain toivoa, että järki voittaisi ja työrauha palaisi. Se olisi ehdottomasti kaikkien etu. Mitä pikemmin sen parempi. Tulevaisuutta ajatellen on vain mietittävä entistä tarkemmin miten mikäkin tilanne olisi ennakoitavissa ja sovittauduttava siihen kaavaan.