Sunnuntai-aamuna 17.1. puhelin soi, ja saimme kuulla SPR:n avustuslentotarpeesta Haitiin. Avustuslentoa alettiin valmistella lento-osastolla saman tien ja samana iltapäivänä olimme saaneet valmiiksi suunnitelman ja alustavat valmiudet lähteä avustuslennolle Port-au-Princeen. Maanantaista lähtien yhtiön valmiuspäällikkönä toimiva Finnairin rahtipalveluiden toimitusjohtaja Antero Lahtinen johti alkuviikolla useita valmistelevia hätätilannekokouksia, missä Finnairin eri tukiorganisaatioista olevat vastuuhenkilöt varmistivat oman aihealueen toiminnan onnistuneen operaation hyväksi.
Suomen Punaisen Ristin avustushenkilöstö sairaalakalustoineen oli valmiina lähtöön saman tien, mutta lähdimme matkaan vasta muutama päivän kuluttua, sillä Saksan Berliiniin kokoontuva ryhmä omine tarvikkeineen oli valmis lähtöön vasta torstaina.
Lento kriisialueelle on aina hieman tavallisesta poikkeavaa, ja suunnitellessa avustusoperaatioita tulee ottaa huomioon monia seikkoja: esimerkiksi polttoaineen rajallinen saatavuus kohteessa, johon myös monet muut toimijat tuovat kriisiapua lentoteitse ja maatoiminnan viivytykset alkeellisten lastauskalustojen ja rahdinkäsittelytilojen vuoksi. Lisäksi ahtaat pysäköintitilat eivät salli pitkää maassaoloaikaa, puhumattakaan koneen ja miehistön yövyttämisestä. Tämän takia toisen ja kolmannen legin lentävä lentomiehistö päätettiin siirtää jo keskiviikkona Berliiniin, jotta saisimme maksimityöaikarajojen puitteissa vielä lennettyä koneen miehistöineen pois kriisialueelta.
Myöhään torstai-iltana Finnairin MD-11-kone, lastauseksperteillä ja mekaanikolla vahvistetulla lentomiehistöllä, lähti Helsingistä Suomesta lähtevällä lastilla kohti Berliinin välietappia, missä kone tankattiin normaalia suuremmalla kerosiinimäärällä ja vaihdettiin lentomiehistö levänneeseen. MD-11 on loistava kone tällaiseen toimintaan: siihen mahtuu tarpeeksi suuri määrä polttoainetta ja rahtia, ja koneen nopeus mahdollistaa aikakriittisen lentotehtävän suorittamisen.
Alkuperäinen määränpäämme oli Santo Domingo, koska kriisialueen ilmatilaa hallinnoiva U.S. Airforce ei antanut meille lentolupaa suoraan Port-au-Princeen. Edellisenä päivänä sinne pääsi vain kaksi isompaa siviilikonetta. Pääsimme kuitenkin alkuperäissuunnitelmasta huolimatta laskeutumaan suoraan Haitille, Port-au-Princeen. SPR:n kuljetusvastaava Pauli Immosen väsymätön taistelu paikan päällä oli ratkaiseva tekijä tärkeälle viime hetken määränpäämuutokselle, minkä ansiosta kuljetus oli perillä toista vuorokautta aiemmin.
Laskeutuminen vilkasliikenteisen kriisitoimintaympäristön luparajoitteiselle, kapeahkolle kiitotielle ja rullaus ahtaalle kentälle sisälsi myös omia haasteita, sillä helikoptereiden, lentokoneiden, lastauskaluston ja avustusmateriaalin määrät ylittivät moninkertaisesti kentän normaalin käsittelykapasiteetin.
Meille poikkeuksella luvattu tunnin maa-aika venyi yli kolmituntiseksi välilaskuksi, mikä sinänsä oli huippusuoritus mukana olleen lastimäärän purkamiseen vallitsevissa olosuhteissa.
Punaisen Ristin avustuslennolla kuljetettiin hätäsairaalan leikkaussali, vuodeosastoja ja siihen kuuluvia avustustarpeita noin 30 000 kg edestä. Lisäksi kyydissä oli 56 Punaisen Ristin avustustoimintaan ja lehdistöön kuuluvaa henkilöä, joista puolet oli Suomesta ja puolet Saksasta.
Alati liikkuneet palaset loksahtivat valmistelun, lennon ja maatoiminnan suhteen kohdalleen ja alkuperäiseen tavoitteeseen päästiin onnistuneesti. Tsemppihenki paikan päällä oli loistava!
Oli hienoa saada olla mukana avustustoiminnassa osana sitoutunutta joukkuetta, joka toimi yhtenä Punaisen Ristin avustuskortena Haitin kriisissä. Kiitokset kaikille operaatiossa mukana olleille ja niille, jotka jatkavat työtä Haitilla!
Rabbe-Holger Wrede
Lennon kapteeni
Filed under: Finnairin blogi | Avainsanat:: avustuslento, haiti, miehistö, Suomen Punainen Risti
Haluan esittää itseni ja monien muidenkin puolesta sydämellisimmät kiitokset, mitä näin sanallisesti voi esittää teille kaikille,jotka olitte mukana kapteeni Wreden kuvaamalla avustuslennolla. Myös sille suurelle joukolle erialojen ammatti-ihmisiä,jotka ovat olleet osallisina ko.avustuslennon vaatimissa tehtävissä Suomessa ja Saksassa vilpittömät kiitokset. Saamme totisesti olla ylpeitä siitä,että meillä suomalaisina on mahdollisuus osallistua tämänkaltaisiin operaatioihin. Jos missä niin tämankaltaisessa toiminnassa sinivalkoiset siivet ja ammattitaitoiset ihmiset ovat mitä jaloimmassa tehtävässä. Tsemppiä kaikille lippu korkealle! Kiitos hyvästä artikkelista!
Kiinnostava tarina, kiitos siitä. Taisi olla tämän koneyksilön (OH-LGB) viimeisiä palveluksia Finnairin väreissä, kunniakas sellainen.
Blogissa ei mainittu matkustamohenkilökunnasta tällä keikalla, minkälainen mahtoi olla miehitys kabiinin puolella?
Kiitoksia kommenteistanne, hyvän asian puolesta on mieluisaa heiluttaa hihoja.
OH-LGB: Kyllä, kyseinen lento oli näillä näkymin OH-LGB:n (tuttavallisemmin ”Gorban”) viimeinen lento yhtiömme väreissä. Kyseisen tärkeän työtehtävän jälkeen kone meni noin kolmisen viikkoa kestävään luovutushuoltoon. Alustavien suunnitelmien mukaan luovutuskoelento on suunniteltu 22–24.02.2010. – Kaikella on aikansa, Gorba on loistokunnossa ja joku saa siitä vielä hyvän työkalun ; )
Matkustamomiehistöstä: Niin kuin toivottavasti alkutekstistä myös selviää, tekee hyvin suuri joukko, oman alan ammattilaista yhtiömme eri instansseissa, erittäin tärkeää työtä tällaisen avustuslennon onnistumisen puolesta (kuten kaikilla muillakin lennoillamme). Heitä kaikkia väheksymättä julkaisen tässä Red Cross flight 586 miehistön nimet, jotka jäivät alkuperäistekstin tilapuutteen takia pois:
CDR Wrede R-H
CAPT Annala Esko
COP Nordström Kimmo
CC Sievä Sami
CA Savander Charlotta
CA Rechardt Kirsi
CA Saren Hannele
CA Asp Virpi
CA Kuokkanen Tiina
CA Partti Johanna
CA Eskola Tuomas
MEC Sarvi Pekka
Load Master Kervinen Jari
Load Master Nikamaa Heikki