Venäläinen ilmailunero Andrei Tupolev suunnittelemansa Soviet turbo jet TU 114:n edessä.
Venäjä ei jätä suomalaisia kylmäksi. Meistä jokaisella on jonkinlainen käsitys tai mielipide naapurimaastamme, jonka kanssa Suomella on lähes 1300 kilometrin mittainen yhteinen maaraja. Suomen ja Venäjän yhteistä historiaa kaikessa karuudessaankin opiskellaan koulussa, ja viime vuosisadan tapahtumat itsenäistymisineen ovat myös nuoren sukupolven tiedossa. Tiedämme Venäjällä olevan lähes mittaamattomasti luonnonvaroja, 10 miljoonan asukkaan Moskovan sijoittaminen kartalle ja myös maan väkiluvun suuruusluokan arvioiminen onnistunevat valtaosalta suomalaisista.
Finnair Tekniikan strategiassa Venäjä on yksi keskeisimmistä elementeistä. Strategiaa on viety ja viedään edelleen määrätietoisesti eteenpäin. Kokosin kertyneistä kokemuksista ja materiaalista muutaman keskeisen asian, jotka ovat avanneet omat silmäni yhteistyön tarjoamille mahdollisuuksille.
Ensimmäinen huomattava seikka on Venäjän vahva ilmailuhistoria. Vuonna 1987 silloisessa Neuvostoliitossa tehtiin 119 miljoonaa lentomatkaa. Näistä valtaosa, 115 miljoonaa, oli maan sisäisiä matkoja. Aeroflot oli käytännössä tuolloin maan ainoa lentoyhtiö. Samalla se oli myös maailman suurin lentoyhtiö. Venäläiset ilmailunerot, kuten Andrei Tupolev, Oleg Antonov, Sergei Iljushin, Artem Mikojan, Igor Sikorksy, Nikolai Kamov ja Pavel Sukhoi ovat kehittäneet ennen muuta aerodynamiikaltaan ja karujen olosuhteiden kestävyydeltään huippuluokan siviili- ja sotilaskoneita.
Nykyisin operaattoreita on lähes 200, ja niillä on käytössään noin 2000 suihkumatkustajakonetta. Niistä vain 25 prosenttia on ns. “länsikoneita”, joilla hoidetaan valtaosa kansainvälisestä matkustuksesta. Venäläiskaluston käyttöä rajoittavat ennen muuta melu ja huono polttoainetalous. Lentoyhtiöt hankkivatkin nykyaikaiset päästö- ja melunormit täyttäviä koneita kiihtyvällä tahdilla.
Toinen merkittävä tekijä on Venäjän voimakas taloudellinen kasvu. Vaikka lentomatkustajia on tällä hetkellä vain noin kolmasosa huippuvuosiin verrattuna, maan suuri koko, luonnonrikkaudet ja keskiluokan vaurastuminen takaavat lentoliikenteen kasvun tuleviksi vuosiksi.
Kolmas tekijä on yksi useimman toimialan peruspilareista – nimittäin toimiva logistiikka. Vuonna 2008 Suomesta Venäjälle kulki noin 366 000 rekkaa lasteineen – siis lähes 1000 kuormaa päivässä. Suomea voi hyvällä syyllä nimittää logistiseksi portiksi Venäjälle. Jo tänä vuonna Helsingin ja Pietarin väli on mahdollista taittaa junalla noin kolmessa tunnissa. Lentomatka kestää kolme varttia ja Moskovaankin vain noin puolitoista tuntia. Pelkästään Pietarin alueella on asukkaita saman verran kuin koko Suomessa yhteensä. Logististen yhteyksien toimiminen ja hyödyntäminen ovat avainasemassa lentoyhtiöiden operoinnin tukemisessa.
Suomessa asuu noin 50 000 venäjänkielistä ihmistä. Maidemme väliset kauppasuhteet ovat olleet tiiviit koko historiamme ajan. Olisi väärin sanoa, että olisimme naapurimaamme kulttuurin täydellisiä ymmärtäjiä. Halu oppia ja monipuolinen kanssakäyminen takaavat meille kuitenkin etulyöntiaseman, jota on tärkeää vaalia.
Finnairin Tekniikan luontevana tavoitteena on olla halutuin lentokoneiden ja moottoreiden huoltopalvelujen tarjoaja Venäjällä. Asiakkaiden luottamuksen hankimme laadukkaalla tuotteella ja raikkaalla lähestymistavalla. Konseptia on hyvä rakentaa ja kehittää yhdessä pitkäaikaisten ja arvostettujen venäläisasiakkaidemme kanssa.
Yksi keskeisimmistä menestystekijöistä Venäjällä on aito halu hakea toimivia ja joustavia ratkaisuja yhdessä lentoyhtiöiden kanssa. Venäläisiä yhtiöitä ei ole tarvetta lähteä opettamaan teknisen tuen järjestämisessä. Lisäarvo syntyy yhteistyöllä, jossa länsikaluston huoltovalmiuksia ja Finnairin operointikokemuksia hyödynnetään parhaalla mahdollisella tavalla. Molemminpuolinen luottamus on toimivan liikesuhteen peruslähtökohta – eikä vähiten Venäjällä.
Vesa Paukkeri
Filed under: Finnairin blogit, Tekniikka | Avainsanat:: Finnair, Finnairin Tekniikka, ilmailuhistoria, lentoyhtiö, logistiikka, Tekniikka, Venäjä
Tähän, jos mihin sattuu vanha sanonta: Turha lähteä merta edemmäs kalaan.
Vaikka toki Finnairilla onkin yhteistyökumppaneita ympäri maailman, on luontevinta vahvistaa yhteistyötä lähialueilla, jossa on lisäksi valtava markkinapotentiaali.
Finnairin maine, niin venäjällä, kuin maailmanlaajuisestikin on hyvä, joten eväät on kunnossa.
Jännä juttu, että venäläisiin konevalmistajiin yhdistetään arkisessa ajettelussa aina vaan huono laatu. Toisinaan tuntuu siltä että vaan Tupolevit ja Iljushinit joutuu onnettomuuteen, koska media rakastaa mässäillä näillä venäläisten koneiden ongelmilla. Monista venäläisistä “ilmailuneroista” jää mieleen katastrofit, mikä on surkeeta. Ehkä täs sit on kyse siitä, että itänaapurin kalusto ajetaan niin loppuun koska se on kestävää, ja että vanhuksille sit myös sattuu enemmän kuin nuoremmille.
Ja juuh, lisää vaan ruutia Venäjän markkinoille!
Pasi Alamäki
Venäjälläkin opitaan ja omaksutaan jatkuvasti läntisiä toimintatapoja ja malleja.
On väärin aliarvioida venäläisten laatu tai työtapoja menneiden vuosien tyyliin ja itänaapurin kilpailukyky eri osa alueilla voi hyvinkin tuottaa jatkossa yllätyksiä niitä vähätteleville.
Laatu, ja työmoraali paranee ja on jo parantunut vanhoista ajoista.
Venäjällä mennään nyt lujaa, ja kehitys on nopeaa.
Kelkkaan kannattaakin hypätä mukaan nyt, ennenkuin se kiitää ohi.
Olet Ari niin oikeassa, ettei pitäis menneisiin tuijottaa! Monet ovat vain niin huonoja muuttumaan mielikuviaan ja mieleellän sit roikkuvat historiassa.
Suuret pyörät pyörii yleensä hitaasti, joskin kiva nähdä, että Finnairin tapauksessa liike nopeutuu koko ajan.
Kiitos kommenteista, Ari ja Pasi. Eipä noihin ole juurikaan lisättävää. Asioiden tarkasteluun on löydettävä oikea perspektiivi – kotipesää unohtamatta. Menneisyyden menestys ei takaa tulevaa. “If you don’t use the skill, you loose the skill”