Miksi ilmailussa käytetään merenkulusta tuttua termistöä, kuten kapteeni, perämies, stuertti tai laivasto? Lentoasemakin on englanniksi airPORT (satama).
Ilmailun alkuaikoina oli melko luonnollista ottaa termistöä jo kehittyneestä merenkulusta. Varsinkin kun ilmailun kehityksen kärkimaat USA, Englanti ja Ranska olivat myös suuria merenkulun osaajia. Ensin otettiin käyttöön lentokoneen osille nimiä, kuten peräsin (rudder) ja vakaimet (stabilisers), jotka olivat kiinni rungossa (hull), sekä moottorin propelli (propeller).
Taitaapa jopa ohjaamoa kuvaava termi ”cockpit” olla peräisin merenkulusta, sillä Englannin laivastossa ruorista huolehtivaa henkilöä kutsuttiin coxswainiksi. Englannin kielessä ohjaamoa kutsutaan myös usein termillä flight deck (”lentokansi”). Aikoinaan suurissa lentoveneissä (flying boats) ohjaaja (pilot, joka suomessa tarkoittaa myös luotsia) istui matkustamon yläpuolella erillisellä kannella apuohjaajan eli co-pilotin kanssa.
Yhä edelleen lentokoneen operointi on samankaltaista kuin laivan: Navigoinnissa käytetään samoja menetelmiä, termejä ja yksikköjä. Esimerkiksi kuuluisa lentäjä Charles Lindbergh käytti lennollaan U.S.-laivaston karttoja. Kun suuret lentoveneet liikkuivat aikoinaan samoissa vesissä laivojen kanssa, oli luonnollista, että ensimmäisiin lentosääntöihin otettiin merenkulussa hyväksi havaittuja käytäntöjä kuten esim. väistämissäännöt ja kulkuvalot (ks. http://blogs.finnair.com/2009/12/11/a-festival-of-light-in-the-sky/).
Oli myös luonnollista, että ilmaliikenne alkoi käyttää osaa siitä infrastruktuurista, joka oli laivoja varten jo rakennettu, esimerkiksi hyödynnettiin telekommunikaatiota, sääpalvelua, navigointilaitteita sekä satamien tulli- ja maahantulotarkastuksia.
Lainsäädännössä ja vakuutusasioissa puhutaan yhä edelleen ilma-aluksista. Useassa valtiossa merenkulun ja ilmaliikenteen viranomaiset ovat yhä sidoksissa toisiinsa.
Oikeudellisesti oli tärkeää määrittää myös lentokoneen päällikölle (Pilot in Command tai Commander) samanlaiset juridiset oikeudet ylläpitää järjestystä ilma-aluksessa, kun laivan kapteenilla on laivassa. Se on yhä edelleen turvallisen lentoliikenteen perusedellytyksiä. Vastuu on yhä edelleen suuri, mutta niin ovat oikeudetkin.
Finnairin edeltäjä Aero Oy:n ensimmäinen lento lähti muuten melko tarkkaan 86 vuotta sitten Katajanokan sataman terminaalista, jonne Aero oli rakennuttanut rampin kellukkeilla toimivaa Ju-13-ilma-alusta varten. Rampista puhuttaessa tarkoitetaan nykyisin lentokentän asematasoa. Vedestä operointi lopetettiin vasta Malmin lentokentän käyttöönoton yhteydessä 1936.
Vaikka lentoliikenne modernisoituu kovaa vauhtia, jää moni vanha termi elämään. Esimerkiksi ohjaussauvan englanninkielisen termin ”yoke”:lla on hauska historiallinen tausta, jonka jätän lukijan itsensä etsittäväksi vaikka internetistä.
Welcome aboard!
1980 luvun alussa Finnairin ilmailuopistolla oli englannin opettaja Mr. Bullivant. Hän kertoi, että 1800-luvulla espanjassa oli kukkotappeluita ja niiden areena oli cockpit. Se oli pieni alue missä tapahtui paljon ja nopeasti. Eli toisen maailmansodan taistelukoneiden ohjaamoa alettiin kutsua cockpiteiksi, koska ne olivat pieniä ja niissä todella tapahtui paljon ja nopeasti.
Terveisin Harri Eskelinen.
Kiitos kommentista. Selityksesi vie vielä kauemmaksi historiaan. Yhteyden kukkotappeluista merenkulun kautta ilmailuun voi lukea esimerkiksi osoitteesta http://www.worldwidewords.org/qa/qa-coc5.htm
Nopeassa tilanteessa cockpit saattaa sivulliselle tänäkin päivänä näyttää olevan käsiä täynnä, mutta toimenpiteet ovat hyvin tarkkaan ennalta harkittuja ja harjoiteltuja. Toimimme ns. ”sopin” mukaan: Standard Operating Procedures – SOP.