Perjantaina sähköpostissa kolahti. Se ei tänäkään vuonna ollut kutsu Englantiin, Ascotin kuninkaallisiin hevoskilpailuihin, mitkä myös hyvin hienoista ja persoonallisista hatuista muistettaneen, vaan ihan yhtiön postia tämän päivän Hattuparaatia koskien. Ensin innostuin. Sitten lannistuin. Minulla ei ole hattuja. Ei hienoja. Ei … Jatkettu
helenakaartinen
Tämän videon myötä lähtevät terveiset lentävältä henkilökunnalta yhteistyössä Finnairin kanssa kaikkialle Intiaan!
Finnairin lentoemännät ilahduttavat toisiaan (ja itseään) järjestämällä flashmobin työpalentoasemalla.
”Eeny meeny miny moe, catch the tiger by the toe…” Lasten loru pyöri päässäni, kun järjestelin kaappeja koneen keskikeittiössä kaukolennolla ensimmäisen tarjoilun jälkeen. Ihmisen vaakasuuntainen näkökenttä on 180 astetta, ja lorun kohdassa ”miny moe”, havaitsin noin 175 asteessa oikein reippaan, hyväkuntoisen näköisen ja punaposkisen miehen. Jokin toinen aisteistani viestitti, että hän haluaisi puhua minulle. Laskin tavarat käsistäni ja käännyin saadakseni paremman katsekontaktin. En muista, teinkö jonkin raflaavan aloituskommentin, kuten ”Niin?”, vai muutinko vain muotoani kysymysmerkiksi, mutta joka tapauksessa se toimi.
”Minulla on nyt vähän kummallinen olo. Nousi tällainen kuumotus ja punotus kasvoihin.”
Trendit, brändit ja termit vaativat aika ajoin tuuletusta ja päivitystä. Se, mikä kuitenkin pysyy, on ihmisten välinen vuorovaikutus, kuten asiakaskohtaamiset. Millaisia niistä sitten syntyy, riippuu paljon kemioista ja asenteista. Viimeksi, kun lähdin tarjoilun jälkeen keräämään matkustamoon jääneitä roskia, pysähdyin juttelemaan … Jatkettu