Kiitotie: Finnairin blogi

Olen 36-vuotias lentäjä, jonka ura alkoi noin puolitoistavuotiaana potalla. Lensin Finnairin DC-9:ää ja pidin kovaa, suihkumoottorin kaltaista ääntä, jota kuultiin välillä naapurissa saakka. Oikeaa Finnair-uraa on kerääntynyt nyt 12 vuotta, ja tällä hetkellä lennän huomattavasti hiljaisempia Embraer-170 ja -190 koneita. Minut löytää siis varsin usein jostain kotimaan tai Euroopan runkoreitiltä 11-12 kilometrin korkeudesta.

Kapteenin työn ohella työskentelen toisinaan Finnair Flight Academyn Embraer -simulaattorissa kouluttaen konetyyppiin tulevia lentäjiä. Lisäksi kalenteriani täyttää harrastus lentäjäyhdistysten turvatoimikunnassa. Vaikka turva-asiat ovatkin läheisiä, keskityn blogissa kirjoittelemaan muista asioista ja ilmiöistä, joita lentäjä työssään kohtaa.

Työn ulottuvuuksia on aika lailla. Varsinkin Finnairin konsepti verkostoyhtiönä Euroopan ja Aasian välillä on asia, joka yhä enenevässä määrin vaikuttaa lentäjänkin työnkuvaan ja rooliin. Maailmaa on nähtävä pidemmällekin kuin edessä siintävään horisonttiin. Matkustajan määränpää on useimmiten huomattavasti kauempana, kenties usean jatkoyhteyden päässä.

Itse työ ohjaamossa on mielenkiintoinen sekoitus tarkkaa ohjeistusten noudattamista ja toisaalta luovaa tilanteiden ratkaisua. Suorittamista ja suunnittelua. Tiimityötä ja käsityötä. Fysiikkaa ja estetiikkaa. Työn moninaisuus ja vaihtelevuus kiehtovat, kahta samanlaista päivää ei ole. Herätykset kukonlaulun aikaan kirpaisevat joskus, mutta auringonnousun näkeminen kanssanne on aina yhtä palkitsevaa. Toivottavasti viihdytte!